keskiviikko, 20. heinäkuu 2011

Miten saada mies osallistumaan siivoukseen?

 Heti aluksi teen selväksi, että en itse ole lahjakas tai muuten ansioitunut siivooja. Joten nyt en pohdi vastausta kysymykseen "millä mies saadaan siivoamaan omat pullanmurunsa", vaan olen suuremman sotkun äärellä, eli ihan vasta siinä raivausvaiheessa.

Meillä käy silloin tällöin siivooja. Mutta. Kun tulee siivooja, pitää tavarat ensin siivota pois. Siivoojahan perinteisesti imuroi, pesee lattiat ja pyyhkii pölyt. Toki hän varmaan raivaa rahasta rojujakin, kokkaa, silittää ja pyykkää, mutta niin onneton en edes minä vielä tunnusta olevani.

Joten. Millä saada koko perhe, ja ainakin aikuiset (mies) osallistumaan tähän esilattianahkojen siivoukseen?

Olen kokeillut erillaisia tekniikoita; kohtalaisen toimiva oli YV, eli "Ymmärtäväinen vaimo"-sovellus. Siinä lähestyttiin aihetta mukavien mielikuvien kautta; kun on siistiä saavat sinunkin kaverisi tulla meille leikkimään, ja eikös ole mukavaa, kun sitten ei tarvitse taas ikinä siivota. Tämä sovellus sisältää paljon -isi muotoja; voisitko, laittaisitko, osaisitko, lisäksi  lauserakenteet ovat monimutkaisia, pitkiä ja sisältävät paljon hyvää mieltä tuovia adjektiiveja. Usein ne myös alkavat henkilökohtaisella puhuttelulla RAKAS.

YV on kuitenkin käytännössä kovin aikaa vievä, ja vain harvoin johtaa riittävään lopputulokseen; yleensä YV käytön sivuoireina on ilmennyt alkoholinkäyttöä ja miehen autotalliin vetäytymistä.

Väliaikaisia kokeiluja ovat olleet VASTUUALUEET (kaikkihan tietävät nämä jääkaapin ovessa hyödyttömänä killuvat listat), MARTTYYRIVAIHE (antaa olla, kyllä minä siivoan) ja PASKANMARJAT (ei siivota sitten kukaan koskaan ikinä). Mikään kyseisistä ei lopulta tuottanut tasalaatuista ja edes lähes toimivaa lopputulosta.  

Mikä on siis henkilökohtaiseen tutkimukseeni pohjautuen vastaus kysymykseen, miten saada mies osallistumaan siivoukseen?

Vastaus kysymykseen on itse kehittämäni ja hienosäätämäni tekniikka "SALAMARIITA". 

SALAMARIITA toimii seuraavalla tavalla: Tilanteen pitää tulla miehelle yllätyksenä "kuin salama kirkkaalta taivaalta." Paras kohta iskeä on illalla, niin että mies istuu rauhassa sohvalla ja katsoo televisiota. Mikään olennainen ei siis ole kesken, ja aivot ovat sopivasti narikassa. Tilanne aloitetaan sanomalla TOSI KIVA!! mies on heti valppaana, mikä nyt on? Toistetaan TOSI KIVA!!! Nyt vähän kovemmin. "-Olisi tosiaan TOSI KIVA jos joku muukin joskus osallistuisi tähän yhteisen kodin siistinä pitämiseen. Mikä siivooja MINÄ täällä olen? " Äänensävyn pitää olla riittävän syyttävä, mutta ei niin loukkaava, että aiheesta saadaan aikaiseksi oikea perheriita.

Omassa elämässäni olen todennut että tämä on hienosäätöä; mies pitää saada liikkeelle ja toimimaan, mutta ei raivostumaan. Siksi ei saakaan käyttää henkilökohtaisia solvauksia, tai sotkea tilateeseen mahdollisesti muita hoitamattomia (piha)kotitöitä . Tilanne pitää pitää pinnallisena ja nopeana, liian pikkutarkkaa työskentelyä ei myöskään kannata vaatia; nalkuttaminen tässä vaiheessa saattaa aiheuttaa oikean perheriidan ja autotalliin pakenemisen. 

Salamariita on myös energiakulutukseltaan toimiva ratkaisu; se käynnistyy muutamalla lauseella; sen aikana ei tarvitse puhua, ja se on yleensä aamuun mennessä ohitse

.Lopputuloskin on kohtuu tasalaatuista.

 

 Kätevää.

 

 

 

maanantai, 18. heinäkuu 2011

Onko rupikonnan syöminen vaarallista?

Karppaatko? Vältätkö punaista lihaa? Pierettääkö maito? Vai oletko jo tutustunut uuteen villitykseen; raakaravinto? 

Ystäväni, käytetään nyt hänestä vaikka koodinimeä "Jaakko", oli avovaimonsa tädin syntymäpäivillä hetken mielijohteesta päättänyt testata ruuansulatustaan nielaisemalla elävän rupikonnan. Juhlat olivat maalla, eli luomukonnasta tosin oli  kyse, mutta kumminkin. Tämä noin peukalon pään kokoinen älynväläys oli ollut väriltään ruskea, ja maultaan mitäänsanomaton. Illan edetessä "Jaakkoa" alkoi kuitenkin huolestuttaa, josko kuitenkin mokoma elikko olisi ollut myrkyllinen.  Kardinaalimoka tässä vaiheessa oli lähteä porukalla googlettamaan hakusanoilla "syö elävä sammakko", vaikka kyseessä oli ilmiselvä rupinen ruskea rupikonna. "Jaakko" kun ei silloin vielä tiennyt, että konnaa kannattaa katsoa silmiin, sillä sen pupiilit ovat kauniin kuparin tai kullan väriset. Saattaapa olla, että olisi mokoma kaunotar jäänyt jopa syömättä.

No niin, nyt itse asiaan.

Rupikonnalla on isot korvallisrauhaset, jotka erittävät myrkkyä ja syylämäisessä ihossa on myrkkyrauhasia, jotka erittävät maitomaista, limakalvoja ärsyttävää ainetta. Ihminen tosin tuskin saa mokomasta suupalasta vielä oireita, mutta esim. herkkismaha koira työntää tämän aterian jälkeen takapuolestansa valkoista vaahtoa, limaa ja verta, ja toinen peltimahapiskikin oksentaa.

Sammakon popsijoiden puolustukseksi kerrottakoon kuitenkin, että aasialaisessa ruokakulttuurissa elävän ravinnon syöminen on länsimaalaista kulttuuria yleisempää. Kaakkois-Kiinassa esimerkiksi asuu 66-vuotias mies, joka kertoo syöneensä 40-vuoden ajan eläviä sammakoita, hiiriä ja vauva-rottia. Tekevät kuulemma kaverin vahvaksi ja hyvin voivaksi...  Parhaimmillaan tämän herkuttelijan suuhun on sujahtanut päivän aikana 20 pikku hiirulaista. Nam.

Mutta. Rupikonnassa on todennäköisesti kohtalaiset ravintoarvot, reilusti proteiinia ja vähemmän rasvaa kuin kanassa. Harmi etten löytänyt tarkempia lukuja etsinnöistä huolimatta.  

Emme myös saa uonohtaa seikkaa, että rupikonna on suomessa rauhoitettu laji.

Mihin lopputulokseen siis päätyy Annika-täti? Onko rupikonnan syöminen ihmiselle vaarallista?

Vaarallisinta ihmiselle elävän rupikonnan syömisessä olisi ehkä elikon räpylöissä suuhun kulkeutuva multa, josta  saattaisi ihmiseen tarttua Toksoplasmoosin tauti.  Tästä taudista puolestaan suurin vaara on sikiölle sen kehityksen aikana. Joten "Jaakko-kulta", jollet ole raskaana, uskon että voit edelleen nukkua yösi rauhassa. Suurin uhka tekosestasi saattaa olla virkavalta, jolla on oikeus rapsaista sakot rauhoitetun eläimen murhaamisesta.